Mikrotuki

Tänään on varmuuskopioden tekopäivä, joten olen vattumaisella tuulella.

Mikrotukena olemisessa on kuitenkin hyvät puolensa, ohjaan varmuuskopiot suoraan nulliin. Se on paljon tehokkaampaa työskentelyä, ei tarvitse viiden minuutin välein vaihtaa nauhoja asemaan. Kun nopeuttaa varmuuskopioiden tekoa niin se ei voi olla huono asia?

Puhelin soi.

"Tiedätkö miksi serveri toimii niin hitaasti?" hän kysyy.

"Jaa-ah, syy varmaan piilee..." ja katson päivän tekosyykalenteria "....kellotaajuudessa."

"Täh?" käyttäjä sanoo yllättyneenä ja on erittäin tyytyväinen kun ei tiedä mistä on kyse. Hän jatkaa "Milloin se korjataan?"

"Korjataan? Serverillä on yli 300 käyttäjää ja yksi niistä olet sinä. Älä ole itsekäs, älä käytä serveriä ja anna muille mahdollisuus!"

"Mutta minun tutkimustulokseni pitäisi olla valmiina huomenna ja minun tarvitsee ainoastaan tulostaa yksi sivu..."

"TIETENKIN! Senkun jatkat vaan itsekkyyttäsi". Suljen puhelimen.

Luulisi, että ihmiset oppisivat lopettamaan minulle soittamisen.

Puhelin soi, arvaan että se on taas sama käyttäjä. Tämä ärsyttää minua, joten muutan ääntäni ja vastaan puhelimeen...

"Palkanlaskenta"

"Anteeksi, minulla on väärä numero."

"Niinkö? Mikä on sinun nimesi kaveri? Tiedätkö, että turhat puhelut maksavat rahaa? Tiedätkö? Minä olen yhtiölle velvollinen vähentämään tuhlaamasi aikasi, minun tuhlatun aikani ja puhelinkulut sinun palkastasi! Kun olen sen tehnyt niin lopulta sinä olet meille velkaa. Mikä on sinun nimesi? Äläkä valehtele, meillä on soittajan numeron tunnistus käytössä!"

Kuulen kuinka puhelin putoaa maahan ja joku juoksee nopeasti. Hän ilmiselvästi hankkii itselleen alibia menemällä Pertun toimistoon. Katson tietokoneelta hänen käyttäjänimensä ja etsin hänen osastonsa talossa. Soitan Pertun sihteerille.

"Haloo?" hän vastaa.

"Terve, Sami mikrotuesta täällä. Kuuntele tarkkaan, kun joku mies kohta juoksee toimistoosi noin kymmenen sekunnin päästä niin voitko kertoa hänelle viestin?"

"No enköhän..." hän vastaa.

"Kerro hänelle, että hän voi juosta mutta ei piiloutua."

"Ok..."

"Ja älä unohda tehdä sitä, minä en haluaisi kertoa sinun kotihakemistossasi olevista treffi-ilmoituksista..."

Kuulen kuinka hän naputtelee näppäimistöään...

"Älä vaivaudu, minulla on kopiot niistä. Ole kiltti pervo ja lähetä viesti eteenpäin."

Hän sulkee puhelimen sanoen "Tietenkin". Ja kurjinta koko asiassa on, että minä vain arvasin noista treffi-ilmoituksista. Nappaan kuitenkin kopiot niistä, sen pitäisi olla hyvää iltalukemista.

Vilkaisen koneeni monitoria ja huomaan, että varmuuskopiot ovat valmistuneet ennätysajassa, 4.41 sekuntia. Moderni teknologia on ihanaa, eikö?

Toinen käyttäjä soittaa.

"Tarvitsee tilaa" hän sanoo.

"Muuta Lappiin" vastaan.

"Ei kun tarkoitin siis kovalevytilaa, typerys."

Kuulinko oikein? Joku käyttäjä hakkui minua typerykseksi? Vastaan "Olen erittäin pahoillani", samalla äänensävyllä kuin iltapäivälehdistön toimittaja sen sanoisi ennen aloittaessaan päivän ykkösjuttuun haastattelemista. Jatkan "Mutta en oikein kuullut tuota mitä sanoit".

Kuulen selvästi kuinka hiki alkaa valua ja käyttäjä tuntea pelkoa, hän tietää olevansa mennyttä kalua. Hän vastaa "Ööö, sanoin että voisinko saada lisää levytilaa, kiitos".

"Toki, odota hetki".

Kuulen kuinka hän pistää käden puhelimen mikrofonin eteen ja huokaisee helpotuksesta...

"Nyt sinulla on paljon tilaa".

"Kuinka paljon?"

Aaargh! Tämä alkaa todellakin vatuttamaan minua! Hän ei pelkästään halua lisää levytilaa, he haluavat tarkistaa sen, sitten korjata minua jos eivät ole saaneet tarpeeksi. Heidän pitäisi olla täysin tyytyväisiä siihen mitä minä annan.

"Sinulla on yhteensä neljä megaa"

"Vau, yhteensä kahdeksan megaa!" hän sanoo tyytyväisenä omiin neuvottelutaitoihinsa.

"Ei" minä keskeytän ja sanon "Neljä megaa".

"Täh? Mulla oli ennestään neljä megaa tilaa? Kuinka minulla voi olla nyt neljä megaa tilaa?"

En sano mitään, suljen puhelimen. Kyllä hän tajuaa sen...