Vastaus karhukirjeeseen

Hyvät Herrat,

Hävytön kirjeenne saapui tänään avonaisessa kuoressa markan postimerkillä varustettuna. Se tavallaan ilahdutti minua ja perhettäni, mutta samalla se herätti ajatuksen siitä, että maassamme on vieläkin kaikenlaisia paskahousuvasikoita, jotka lähettävät yrittäjille kirjeitä avonaisissa kuorissa. Ihmettelette sitä, miksen ole suorittanut laskuanne joka olisi teidän mielestänne pitänyt olla jo kauan sitten maksettu.

Kun puhutte vaikeuksista haluan minä hieman valistaa Teitä. Vuonna 1987 ostin velaksi perämoottorin, uuden Ladan, vähän käytetyn Zetorin, kaksi ravihevosta, kaksi strutsia, haulikon,ja erinomaisen siitoskarjun jonka suku oli paremmin dokumentoitu kuin minun.

Vuonna 1989 Lada paloi eikä jäljelle jäänyt kuin kasa ruostetta, toinen hevosista kuoli syötyään rautanauloja ja toisen annoin valmennettavaksi mustalaiselle joka idiootti nälkiinnytti hevoseni kuoliaaksi. Isäni kuoli ja veljeni hirtettiin Thaimaassa huumekaupasta. Sen jälkeen liityin kirkkoon ja kokoomuspuolueeseen. Kirkon kanttori pani tyttäreni paksuksi ja lääkärille piti maksaa etten olisi saanut äpärää sukulaiseksi. Sittemmin erosin kirkosta. Kokoomuspuolueen paikallisosaston sihteeri raiskasi sisareni ja karkasi sen kanssa. Maksoin lunnasrahat Kansan Tahdolle, ettei minun tarvinnut kommarilehden palstoilla todeta sitä paskaa siskoni mieheksi.

Vuonna 1990 yksi pojistani sai sikotaudin, se meni muniin ja terveyskeskuspuoskarintohelo kuohitsi poikaparan. Kesällä Tenojoella ollessani kalassa vene kaatui ja perämoottori meni pohjaan sen sileän tien. Kaksi pojistani hukkui. Ei kuitenkaan se, joka oli kuohittu, eikä se, joka osasi uida ja joka ei ollut mukana. Kaiken lisäksi karkuun pääsi suurin lohi minkä olen ikänä nähnyt.

Vuonna 1993 akkani karkasi somalipakolaisen kanssa ja jätti minulle muistoksi mustat kaksospojat. Menin naimisiin venäläisen naisen kanssa pitääkseni kustannukset kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada häntä laukeamaan joten menin terapeutille. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä kun vaimoni lähestyy huippua joten otin haulikon mukaani sänkyyn ja kun mielestäni aika alkoi olla kypsä työnsin piipun ulos ikkunasta ja painoin liipasinta.Siitä seurasi että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken ja ammuin toisen strutsin kuoliaaksi.

Vuonna 1995 paloi taloni ja minä aloin ryypätä enkä lopettanut ennenkuin minulla ollut muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaiskivet. pitkään en tehnyt muuta kun vedin kelloni ja kusin. Sekin ilo loppui siihen kun jäljellejäänyt strutsi söi kellon ja vaimoni sukulaiset lähettivät minulle pullon votkaa josta lähti vasemmasta silmästä näkö.

Seuraavana vuonna päätin yrittää uudelleen ja ostin taas velaksi lannanlevittimen ja puimakoneen. Seuraavalla viikolla joku ryökäle kuitenkin varasti ne suoraan pihasta vieden mukanaan Zetorin, josta olin hetken onnellinen. Kuukauden päästä minut kuitenkin haastettiin käräjille ja tuomittiin maksamaan puoli miljoonaa sakkoa ympäristön saastuttamisesta sillä Zetorini oli jöydetty järvestä ja kunnanjohtajan kylpyvedessä oli lillunut öljyä. Vaimoni pakkasi kimpsunsa ja lähti Helsinkiin huoraamaan. Poikani pyyhki partioretkellä persettään horsman kukkiin,joissa oli vesakkomyrkkyä. Sen seurauksena koko persläpi oli leikattava pois. Syksyllä paperitehtaan herrat saatanat ampuivat hirvimetsällä ollessaan siitoskarjuni kivekset irti juuri kun olin saanut siemennyksestä etumaksua. Nyt olen niin köyhä että jos paskantaminen maksaisi pennin joutuisin oksentamaan.

Voin kertoa, että rahan saanti minulta on täsmälleen yhtä helppoa kuin työntää sulaa voita hehkuvalla sukkapuikolla villikissan perseeseen. Mikään kirjeessänne ei minua hämmästytä niin paljon,kuin väitteenne, että tulette aiheuttamaan minulle ikävyyksiä. Jos katsotte olevanne kykeneviä siihen, niin tehkää se ihmeessä!

Jos Te perkeleet olette yhtä pieniä kooltanne kuin periaatteiltanne, niin voitte varmasti seistä polvistumatta lattajaloillanne ja lipoa mäkäräisen persettä. Tulen rukoilemaan, että tulisi kärpikoirien kusimyrsky, jonka keskus olisi siellä, missä Tekin olette.