Vai ei mies muka pärjää yksin!

Maanantai

Yksin kotona. Vaimolla on viikko vapaata. Hän matkustaa. Edessä on sangen miellyttävää vaihtelua. Luulen, että meillä on unohtumaton viikko, siis koiralla ja minulla.

Olen laatinut tarkan toimintasuunnitelman ja aikataulun.

Tiedän, milloin nousen ylös, miten kauan viivyn kylpyhuoneessa ja miten kauan valmistan aamiaista. Olen myös ottanut huomioon tiskaamiseen, siivoukseen, koiran ulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja kaupassakäyntiin tarvittavan tuntimäärän.

Olen myönteisesti yllättynyt huomatessani miten paljon minulle jää silti joutilasta aikaa, jonka ah, saan käyttää miten haluan.

En ymmärrä, miksi naiset tekevät taloudenhoidon niin mutkikkaaksi, vaikka se todellisuudessa vaatii niin vähän aikaa.

Kysehän on ainoastaan organisoinnista.

Koira ja minä syömme kumpikin pihvin päivälliseksi..

Olen laittanut pöytään juhlaliinan, kynttilöitä ja ruusuja luodakseni viihtyisän tunnelman. Koira nauttii ankkapasteijaa alkupaloiksi, hienoa vihanneshöystöä pääruoan kera ja jälkiruoaksi keksejä. Minä taas jälkiruuakseni juon viiniä ja poltan sikarin.

En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi.

Tiistai

Minun on hieman tarkistettava suunnitelmaani. Näyttää siltä että se vaatii kuitenkin joitain pieniä muutoksia.

Olen selittänyt koiralle, ettei jokainen päivä voi kuitenkaan olla juhlapäivä ja ettei see niin ollen voi odottaa joka aterialla alkupaloja ja kolmea eri ruokakippoa, jotka minun sitten pitää tiskata.

Aamiaisella huomasin, että kotitekoisessa appelsiinimehussa on yksi huono puoli: hedelmäpuristin on puhdistettava joka käyttökerran jälkeen.

Toinen vaihtoehto on tietenkin puristaa niin paljon mehua, että se riittää kahdeksi päiväksi.

Silloin puristimen joutuu tiskaamaan puolta harvemmin.

Oivallus: makkarat voi lämmittää panemalla ne keiton sekaan, jolloin on yksi kattila vähemmän tiskattavana.

Missään tapauksessa en imuroi joka päivä, kuten vaimoni vaati.

Joka toinen päivä riittää hyvin. Pitää vain muistaa vaihtaa tohvelit jalkaan ja puhdistaa koiran tassut jo ulko-ovella.

Muuten tunnen oloni oivalliseksi.

Keskiviikko

Minusta alkaa jotenkin tuntua, että taloudenhoito vaatii enemmän aikaa kuin arvasinkaan.

Minun on jälleen tarkistettava toimintasuunnitelmaani.

Ensimmäinen askel: ostin pikaruokaa. Nyt minun ei tarvitse uhrata niin paljon aikaa ruoanlaittoon. Aterian valmistamisen ei pitäisi milloinkaan kestää kauempaa kuin sen syöminen.

Vuode on ongelma. Kaikki on niin monimutkaista: nouseminen untuvapeitteiden alta, huoneen tuulettaminen ja vuoteen sijaaminen. En usko, että on välttämätöntä sijata sänkyä joka päivä, varsinkin kun rojahdan siihen takaisin taas illalla. Kaiken kaikkiaan se tuntuu järjettömältä puuhalta.

Olen lakannut valmistamasta monimutkaisia aterioita koiralle. Ostin lemmikkieläimille tarkoitettua purkkiruokaa.

Koira kyllä irvisti sille, mutta en voi auttaa asiaa. Jos minun on tyydyttävä esivalmistettuihin aterioihin, niin saa kyllä koirakin luvan tehdä samoin!

Torstai

Ei enää appelsiinimehua! Miten niin viattoman näköisestä hedelmästä voikaan syntyä sellainen sotku? Kerrassaan uskomatonta!

Jatkossa ostan valmista hedelmämehua.

Oivallus: onnistuin hivuttautumaan sängystä niin, että peite ja lakana rypistyivät hyvin vähän. Minun tarvitsi vain hiukan suoristaa niitä.

Vuoteen varjeleminen vaatii harjoitusta, eikä nukkujan sovi kääntyillä liikaa unissaan.

Selkääni särkee, mutta kuuma suihku varmasti auttaa siihen vaivaan.

En enää aja partaani päivittäin. Se puuha on todellista ajan hukkaa.

Samalla voitan kallisarvoisia minuutteja, joita vaimoni ei koskaan menetä, koska hänen ei tarvitse ajaa partaa.

Oivallus: ei ole mitään järkeä ottaa joka aterialle uutta puhdasta lautasta. Jatkuva tiskaaminen alkaa käydä hermoilleni. Koirakin voi syödä yhdestä ja samasta astiasta. Sehän on vain eläin.

Huomio: olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kenenkään asunnossa tarvitse imuroida kuin enintään kerran viikossa.

Makkaraa lounaaksi ja päivälliseksi.

Perjantai

Ei enää hedelmämehua! Pullot ovat liian painavia.

Olen havainnut seuraavaa: makkarat maistuvat hyviltä aamulla, vähemmän hyviltä lounaalla, eivätkä lainkaan hyviltä päivällisellä.

Jos makkaroita syö enemmän kuin kaksi päivää peräkkäin, seurauksena saattaa olla lievää pahoinvointia.

Koiralle on kuivamuonaa. Se on ravitsevaa eikä sottaa astiaa.

Olen huomannut että keittoa voi syödä suoraan kattilastakin. Se maistuu aivan samalta. Ei tarvita lautasta eikä kauhaa!

Enkä tunne enää itseäni tiskikoneeksi.

Olen lopettanut keittiön lattian lakaisemisen. Se alkoi käydä hermoilleni samalla tavoin kuin vuoteen sijaaminen.

Oivallus: unohda säilyketölkit. Tölkinavaaja vain suotta likaantuu.

Lauantai

Mitä järkeä muka on riisuuntua illalla, jos aamulla pukee taas ylleen samat vaatteet?

Mieluummin vietän senkin ajan nukkumalla vähän pitempään.

Sitä paitsi vaatteet päällä nukkuessa ei tarvitse lainkaan käyttää peitettä ja lakanaa, joten vuode säilyy sijattuna.

Koira levitti murusia lattialle, perkele. Annoin sen kuulla kunniansa. En ole sen palvelija!

Kummallista, yhtäkkiä tajusin, että vaimoni sanoo samalla tavalla joskus minulle...

Partakin pitäisi ajaa tänään, mutta minua ei huvita lainkaan.

Hermoni ovat kireällä.

Aamiaiseksi on vain sellaista, mitä ei tarvitse ottaa paketista, pilkkoa, levittää, keittää, sekoittaa tai muuten rasittaa itseään työllä.

Nuo puuhat saavat minun yksinkertaisesti tolaltani.

Suunnitelma: jos syön lounasta suoraan pussista, en tarvitse lautasia lainkaan. En myöskään ruokailuvälineitä, pöytäliinoja tai muitakaan hömpötyksiä.

Ikeneni ovat hieman kipeät. Ehkä se johtuu hedelmien puutteesta; ne ovat liian painavia kotiin raahattavaksi.

Kenties ikenien kipeytyminen on merkki alkavasta keripukista... Vaimokin just soitti ja kysyi, olenko pessyt ikkunat ja pyykin. Puhkesin hysteeriseen nauruun.

Sanoin, ettei minulla ole ollut aikaa sellaisiin puuhiin. Minulla on ongelmia kylpyhuoneen viemärin kanssa. Spagetti on tukkinut sen.

Se ei kuitenkaan minua suuremmin haittaa, koska olen joka tapauksessa lakannut käymästä suihkussa.

Huomio: koira ja minä syömme jo molemmat suoraan jääkaapista. Se on tehtävä nopeasti, jotta ovi ei olisi auki liian kauan.

Sunnuntai

Koira ja minä istumme sängyllä ja katselemme televisiosta ihmisiä, jotka syövät kaikenlaisia herkkuja. Me molemmat kuolaamme.

Olemme heikkoja ja kärtyisiä.

Tänä aamuna söin jotain koiran kupista. Kumpikaan meistä ei pitänyt siitä.

Minun täytyisi todellakin peseytyä, ajaa partani, kammata hiukset, valmistaa koiralle vähän sapuskaa, viedä se kävelylle, pestä astiat, siivota, käydä kaupassa ja tehdä koko joukko muita asioita, mutta voimani eivät yksinkertaisesti riitä.

Tunnen, kuinka tasapainoaistini alkaa horjua ja näköni alkaa hämärtyä.

Koira on lakannut päiviä sitten heiluttamasta häntäänsä.

Viimein itsesäilytysvaistoni puuttuu peliin ja raahaudumme ravintolaan ja syömme mainiota ruokaa useilta eri lautasilta yli tunnin ajan.

Sen jälkeen menemme hotelliin. Huone on puhdas, siisti ja viihtyisä. Olen löytänyt ihanteellisen ratkaisun taloudenhoito-ongelmiin.

Miksiköhän vaimoni ei ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä...?