Timpuri

Veikko tuli kotiin töistä ja vaimo oli ovella vastassa: "Veikko, pesukone ei linkoa. Voisit yrittää korjata."

Veikko vilkaisi eukkoa, haki jääkaapista kaljapullon, korkkasi ja heitti sohvalle levyksi sanoen: "En minä mikään perkeleen huoltomies ole."

Seuraavana päivänä Veikko tuli taas töista ja vaimo seisoi pimeässä eteisessä. "Veikko, eteisen lamppu meni pimeäksi, voisit vaihtaa lampun."

Veikko mulkaisi akkaansa, suunnisti jääkaapille, korkkasi kaljapullon, heitti sohvalle pitkälleen sanoen: "En minä mikään perkeleen sähkömies ole."

Kolmantena päivänä Veikko tuli taas töistä kotiin, ja eikös eukko ollut vastassa, tällä kertaa jo ulkorappusilla. "Veikko, rappusissa on lauta irti, voisit korjata sen ennen kuin sattuu mitään vahinkoja."

Veikkoa rupesi tosissaan vituttamaan, ja hyvä ettei vetänyt eukkoa turpaan siltä seisomalta. Tuuppasi akan sivummalle, painoi jääkaapille, korkkasi kaljapullon, heitti sohvalle levyksi. "En minä mikään perkeleen timpuri ole."

Neljantenä päivänä Veikko taas töistä kotiin. Tällä kertaa Veikon ihmetykseksi akka ei ollutkaan vastassa jäkättämässa. Rappuset oli korjattu, eteisessä loisti uusi lamppu, ja kylppärissä pesukone linkosi täyttä päätä.

Eukko röhnötti sohvalla tyytyväisen näköisenä ja luki Me Naisia.

"No mitäs täällä on tapahtunut?" kyseli Veikko.

"Eipä tässä ihmeempiä. Naapurin Jorma vaan kävi laittamassa paikat kuntoon tuossa iltapäivällä, kun pyysin."

"Älä helvetissä, ottiko mitään maksua edes?"

"No, se sanoi, että se on pullat pöytään tai hame korviin, ja kuten tiedät, en minä mikään perkeleen leipuri ole."