Sattuipa joskus kylmän sodan aikaan
Published on Thu 01 February 2001
Jenkit eivät oikein koskaan onnistuneet kouluttamaan kunnon agentteja neukkuja vakoilemaan. Vaikka kavereille opetettiin mitä tahansa, niin aina he kärysivät Neukuissa. Milloin vika oli huonosti opitussa paikallisessa murteessa, milloin missäkin. Jenkit olivat jo epätoivoisia.
Lopulta päätettiin laittaa kaikki voimavarat yhteen ja kouluttaa täydellinen agentti. Tälle ihmemiehelle opetettiin useita venäjän murteita, jotka hän oppi sujuvasti. Neukkujen poliittinen oppi iskostettin hänen päähänsä, siis hänestä tehtiin täydellinen neukku.
Kun koulutus oli usean vuoden jälkeen valmis, päätettiin lähettää mies töihin. Puettiin venäläiset kuteet niskaan ja lennätettiin jonnekin siperian yläpuolelle ja hyppäytettiin metsään. Sitten sai agentti lähteä etsimään asuttuja seutuja.
Kohta korven kätköistä löytyikin pieni mökki, jonka ikkunasta tuikkivat valot. Agentti päätti mennä sinne pistäytymään, ja kolkutteli ovelle. Hän pääsi sisään, ja tervehti maatuskaa ja papparaista, jotka mökkiä asustivat.
"Iltaa vaan, vieras," vastasi pappa. "Sitäkö ollaan oikein amerikoista asti tultu käymään?"
Agentti oli ihan pihalla, kuinka vaari oli aivan välittömästi havainnut, että hän oli amerikkalainen. Hän ihmetteli papalle, että olikohan hänen murteessaan jotain vikaa.
"Ei sinun murteessasi mitään vikaa ole, sujuvaa kuin mikä," vastasi vaari. "Mutta meiltä ei vain juuri löydy neekereitä."