Rautaseiska

Mies hoipertelee aluesairaalan ensiapuun rautaseiska niin tiukalla mutkalla kaulan ympärillä, että henki vinkuu kuin hihnaa luistattaisi ja naama punoo mustanpuhuvana verentunkua.

Päivystävä lääkäri riuska ja roteva hoitaja vänkärinään saa mailan vängätyksi irti ja tilkitsee pahimmat avohaavat eri puolilta päätä, kursien parhaimmillaan toistakymmentä tikkiä yhteen jonoon.

Uteliaana ja vähän velvollisuudenkin vuoksi hän sitten kysäisee, kuinka kaikki oikein kävi.

"Olin rauhallisella sunnuntai-iltapäivän golf-kierroksella vaimon kanssa, kun häneltä - kuinka ollakaan - kolmosreiän avauslyönnillä lipsahti pallo reilusti viereisen lehmälaitumen puolelle. Menimme etsimään palloa ja se kesti sen verran aikaa, että reiän aloitukseen ehti kertyä jo ryhmä muita pelaajia odottamaan vuoroaan. Kun olin aikani kierrellyt ympäriinsä, huomasin yhdellä lehmistä jotakin valkoista häntäpäässä. Nostin varovasti lehmän häntää, ja siellähän se oli vaimon pallo suoraan lehmän ahterissa. On se vaimon pallo sinne laitumelle ennenkin hakeutunut, vaan ei näin erikoiseen paikkaan."

"No nyt alan pikku hiljaa ymmärtää", keskeytti lääkäri. "Ei oikeastaan mikään ihme, että lehmä pillastui perusteellisesti!"

"Ei siinä niin käynyt ollenkaan. Minä itse tein elämäni pahimman erheen. Nostin lehmän häntää uudelleen ja huusin vaimolle, että tämä näyttää ihan siltä kuin se olisi sinun!"