Perustietoa polkupyöräilystä
Published on Mon 22 July 2002
Polkupyöräilijä voi olla kuka vain. Nykyään polkupyöriä kaupitellaan ihan joka marketin kulmalla ja porttikongeissa. Polkupyörä on siis hyvin helppo ostaa ja kokeilu aloittaa.
Polkupyöräilyyn voi kuitenkin helposti jäädä koukkuun. Polkupyöräilijää on vaikea tunnistaa, ellei hän ole juuri polkupyöräilemässä. Polkupyörän käyttöä ei haista, kuten alkoholinkäytön. Varoitusmerkkejä voivat olla rokulipäivät, ärtyisä käyttäytyminen ja käytöksen yleinen muuttuminen.
Ei pidä sortua ajatteluun "minun läheiseni ei polkupyöräile". Se voi olla asian kieltämistä.
Jos polkupyöräilyä on kestänyt jo pitkään, polkupyöräilykoukussa oleva saattaa käyttäytyä itsetuhoisesti, ja on ehdottomasti ohjattava hoitoon mitä pikemmin.
Pitempään polkupyöräilyä harjoittaneella saattaa olla useita ongelmia. Ketjuissa saattaa olla reikiä, satula voi olla päin persettä, renkaat voivat laahata maata, pinna on kireällä, tangosta voi puuttua tahti ja sitten vielä ottaa pumpusta.
Polkupyöräilijä kimpaantuu helposti sanoista "auto", "etuajo-oikeus", "typerän näköinen munakuppi", ja "jalankulkija".
Polkupyöräilijällä saattaa olla exhibitionistisia taipumuksia. Hän pukeutuu mielellään vaatteisiin jotka mukailevat strategisia elimiä.
Polkupyöräilijä käyttää yleensä aurinkolaseja, jotteivat verestävät silmät näy.
Jos polkupyöräilijä on polkupyöräilyn vaikutuksen alaisena, varo. Hän saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.
Polkupyöräilijöiden uhreille on päivystäviä puhelimia, joiden kanssa voi keskustella, jos on sattunut tällainen valitettava kohtaaminen.
Mikäli mahdollista, ohjaa polkupyöräilijä aina hoitoon. Älä katsele murhenäytelmää sivusta.