Matkalla maailmalla

Suomalainen oli matkustanut Arabiaan ja lähti sitten eräänä päivänä katselemaan kaupungin ulkopuolella levittäytyviä erämaita. Hän kiipeili kolkoilla kallioilla ja näki yhtäkkiä suunnattoman syvän kuilun.

Mies tähyili kuiluun minkä jaksoi, mutta ei voinut erottaa sen pohjaa. Niinpä hän heitti sinne pienen kiven ja kuunteli, mutta ei kuullut sen putoavan mihinkään. Miekkonen heitti seuraavaksi kuiluun vähän isomman kiven ja kuunteli taas, mutta mitään ei kuulunut.

Mies alkoi vähitellen ärtyä, eihän kuilu nyt voinut pohjaton olla. Hän etsi silmillään oikein suurta kivenjärkälettä ja huomasikin sitten yhtäkkiä, että kivien välissä lojui ihkaoikea autonistuin. Mies ei ryhtynyt tarkemmin pohtimaan, miten istuin oli tuonne erämaakalliolle joutunut, vaan raahasi sen kuilun reunalle ja pudotti kuiluun. Hän polvistui sitten kuilun reunalle kuuntelemaan.

Putoamisen ääntä ei kuulunut, mutta sen sijaan mies kuuli äkkiä selkänsä takaa nopeita, laukkaavia askeleita. Hän kääntyi katsomaan ja näki, että häntä kohti syöksyi hirmuista vauhtia pillastuneen näköinen vuohi. Mies loikkasi viime hetkellä pois tieltä ja vuohi syöksyi pää edellä kuiluun.

Mies päätti nyt jättää kuilun tutkimisen sikseen ja lähti takaisin hotellille päin. Vain vähän matkaa käveltyään hän tapasi paimentolaisasuun sonnustautuneen paikallisen väestön edustajan, joka pysäytti hänet ja kysyi murtavalla englannilla: "Sinä nähnyt minun vuohi?"

Mies päätti, ettei puhuisi mitään kuiluun juosseesta vuohesta ja sanoi: "En ole nähnyt."

Paikallinen vastasi tähän: "No, ei se mitään. Minun vuohi ei varmastikaan paennut kauas - minun vuohi narulla kiinni autonistuin."