Luontotarina

Oli kaunis aurinkoinen päivä. Lumpeen lehdellä istui itikka. Se tuumaili: "Ihan kohta lähden lentoon. Mutta en ihan vielä. Hetken vielä tässä lämpimällä lehdellä köllin."

Lammessa ui ahven. Se huomasi itikan ja tuumi: "Ompas mainio itikka. Kohta mä sen nappaan. Mutta en ihan vielä. On niin ihanaa lillua tässä lämpimässä pintavedessä. Kohta menen."

Puussa istui varis. Se mietiskeli: "Tekisipä mieli tuota ahventa. Kohta mä sen nappaan. Mutta en ihan vielä. On niin kiva nököttää tässä oksalla auringossa. Kohta, mutten ihan vielä."

Puun juurella loikoi kissa. Se mietti: "Siisti tipu tuolla oksalla. Siitäpä minulle päivällinen. Kohta mä sen nappaan. Mutta en ihan vielä. Hetken vielä tässä lämpimässä köllin. Kohta nappaan."

Yhtäkkiä itikka lähti lentoon. Ahven hyppäsi sen perään, varis lehahti sen perään ja kissa loikkasi sen perään. Kaikki päätyivät samaan lammikkoon.

Mitä tästä opimme?

Mitä pidempi esileikki, sen märempi mirri.