Keksijä

Olipa kerran keksijä, joka asui kaukana kaupungista, syrjäisellä ja hiljaisella metsätorpalla. Saipa tämä mies uuden keksintösä valmiiksi - autonmoottorin, joka toimii paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla. Keksijä asensi moottorin vanhaan ladaansa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohden, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi jo hämärtää.

Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi asitat.

"Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa," karjaisi isä.

"Minä laitoin ruuan, en tiskaa," vinkui äiti.

"Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei aina oo mun vuoro," kimitti tytär.

Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se joka ensiksi liikkuisi tai sanoisi jotakin joutuisi tiskaamaan. Perhe riisui itsensä ja asettui makuulle.

Keksijä taasen huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä, ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä nousi autostaan ja tähyili ympärilleen. Hän havaitsi valoa muutaman sadan metrin päässä, ja toiveikkaana lähti hakemaan bensiiniä lainaksi. Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki talonväen makamassa alastomana keskellä keittiötä. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.

"Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle? Minä maksan tietysti."

Ei vastausta. Keksijä kohautti harteitaan, ja alkoi itse etsiskellä. Ei löytynyt. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, että tytär oli aika hyvän näköinen. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja naida napautti tytärtä. Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että autotallistahan bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.

Palattuaan taas keittiöön hän totesi ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti äitiäkin. Vielä oli mahdollista että vintillä olisi kanisteri. Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut.

Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa erikoisuuden.

Hän tokaisi ääneen itselleen: "Olisikohan täällä vaseliinia?"

Silloin isä nousi pystyyn ja karjaisi: "Ei saatana, minä tiskaan."