Hevosmiehet

Bengtillä ja Göranilla oli ongelma: he olivat naapuruksia ja molemmilla oli oma hevonen, joita he pitivät yhteislaitumella. He eivät vain millään eroittaneet kumpi oli kummankin hevonen, kunnes keksivät leikata Göranin hevoselta hännän aivan lyhyeksi ja sitten kaikki olikin päivänselvää ja miehet tyytyväisiä.

Eräänä päivänä Bengtin hevonen kuitenkin joutui pieneen onnettomuuteen, ja sen häntä leikkaantui aivan yhtä lyhyeksi kuin Göranin hevosellakin.

"Mikä nyt neuvoksi?" miehet miettivät tuijottaessaan hevosia laitumella.

Onneksi paikalle sattui Lars, oman kylän mies, vieläpä varsinainen hevosmies. Miehet kertoivat Larsille ongelmansa ja pian Lars käveli laitumelle hevosten luo, tutki hevosia pitkään, niiden hampaita, niveliä, kavioita, askeltamista - mutta palasi sitten synkän näköisenä Göranin ja Bengtin luo.

"Eipä niistä eroa ota", mutisi Lars suupielestään, "niin samanlaisia ovat."

Katsoi vielä lähtöä tehdessään hevosia, kun hänelle kuin taikaiskusta valkeni: "Hitto, nyt minä sen keksin", hän huusi suu messingillä, "Tuo musta hevonenhan on selkeästi ainakin viisi senttimetriä säkäkorkeudeltaan korkeampi kuin tuo valkoinen hevonen!"