Hääyö

Ranskalainen nuoripari Henry ja Yvonne viettivät hääyönsä hienossa hotellissa, jonka köyhtynyt kreivi oli rakennuttanut linnaansa. Kun he pukeutuivat hääyön jälkeisenä aamuna aamukahvia varten, Henry sai haavan poskeensa partaa ajaessaan. Hän pyyhki verisen poskensa lakanoihin. Pukeuduttuaan nuoret menivät aamiaiselle ja palvelustyttö tuli vaihtamaan puhtaat lakanat vuoteeseen.

Kun nuoripari oli juomassa aamukahviaan, itse vanha kreivi ilmestyi heidän pöytäänsä, moiskautti tukevat pusut Yvonnen ja Henryn molemmille poskille ja aloitti näiden yhä hämmästellessä vuolaan sanasaarnan: "Ooo! Madame ja monsieur! Olette palauttaneet uskoni! Vielä on kunnian miehiä ja vanhan ajan tyttöjä! Näin häävuoteenne lakanat! Ooo! Olen niin iloinen! Teidän ei tarvitse maksaa mitään! Talo tarjoaa teille kuherruskuukauden! Ooo! Olen niin iloinen!"

Kului kaksikymmentä vuotta. Henry ja Yvonne tulivat samaan hotelliin viettämään hääpäiväänsä. Aamulla heidän pukeutuessaan aamiaiselle Yvonne niisti pari kertaa nenänsä lakanoihin.

Henry kysyi: "Mitä ihmettä sinä teet?"

"Kaksikymmentä vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi."